Turbulensseja Latinalaisessa Amerikassa

26.04.2020 Kirjoittanut: Jukka Isotalo

Turbulensseja Latinalaisessa Amerikassa


Suomenkielinen Wikipedia toteaa: “Brasilian historia on Etelä-Amerikan maalle tyypillinen historia: ensin Euroopan valtion siirtomaana ja sitten itsenäistyminen 1800-luvun alussa. Itsenäistymisen jälkeen alkoivat valtataistelut sotilasvallankaappauksineen sekä painiskelu valtavien sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien kanssa.” Tämä toteamus ei varmaankaan kannusta vientiyrityksiä oikopäätä ryntäämään Latinalaisen Amerikan markkinoille.

Pohjois-Amerikkaan lukeutuvasta Meksikosta aina Chilen eteläkärkeen ulottuvalla alueella on monia paikallisia ja maakohtaisia eroja. Jonkinlaista yhtenäistä selitysmallia kehitykselle ovat hakeneet mm Daron Acemoglu ja James A. Robinson. He aloittavat kirjansa ”Miksi maat kaatuvat” kuvaamalla USA-Meksiko-rajan kummallekin puolelle ulottuvaa Nogalesin kaupunkia. Maantiede, ilmasto, asukaspohja jne. ovat samanlaisia, mutta elintasossa on huomattava ero. Kirjoittavat selittävät eron saatavilla olevilla instituutioilla, jotka juontavat juurensa varhaisen siirtomaakauden aikaiseen yhteiskuntien syntyhistoriaan.

”Espanjalaisten konkistadorien Latinalaiseen Amerikkaan luomat ekstraktiiviset poliittiset ja taloudelliset instituutiot ovat säilyneet ja samalla tuominneet suuren osan alueesta köyhyyteen. Argentiina ja Chile ovat kuitenkin menestyneet paremmin kuin useimmat muut alueen maat.”

Jotta selitys ei olisi näin yksinkertainen ja yksioikoinen, ovat lisämausteita tuoneet taustalla myös vaikuttavat erilaiset sosialismin ja populismin virtaukset ja niiden yhdistelmät.

Näistä esimerkkeinä:

· Argentiinan peronismi

· Perun Fujimorin uusliberalistinen politiikka Kansainvälisen valuuttarahaston tuella

· Venezuelan bolivariaaninen sosialismi ( Hugo Chávez )

· Brasilian tämänhetkinen Jair Messias Bolsonaron oikeistopopulismi

Oman lisänsä turbulensseihin antavat sissiliikkeet ja huumekartellit.Monia presidenttejä ja suuryrityksiä on tuomittu korruptiosta, kuten Brasilian Lula da Silva ja esimerkiksi ensimmäinen alkuperäiskansoja edustava Bolivian ex-presidentti Evo Morales, joka menetti armeijan luottamuksen ja on tällä hetkellä maanpaossa. Joskus presidenttikaudet saattavat olla tosi lyhyitä. Koska presidentin mukana yleensä vaihtuu suuri osa virkakoneistosta, maa voi olla pitkään hallitsemattomassa tilassa.

Kaikista edellä mainituista seikoista huolimatta on yrityksillä hyviä mahdollisuuksia käydä kauppaa Latinalaiseen Amerikkaan. Eurooppalaisiin maihin suhtaudutaan varsin positiivisesti, usein on kyllästytty olemaan eräällä tavalla USA:n takapiha.

Sen lisäksi, että monissa maissa on merkittäviä kotimaisia yrityksiä, on mantereella myös monia ulkomailta tulleita yrityksiä, jotka laajentavat toimintaansa ja tekevät investointeja. Koko Latinalaisen Amerikan ja Karibian väkimäärän uskotaan ylittävän 730 miljoonan rajan vuonna 2030. Tämä merkitsee lisää monenlaista kulutusta ja tietenkin myös kasvavaa jätteenkäsittelytarvetta. Alueen kehityksestä on tehty useita skenaarioita, joihin liittyy myös suurvaltapolitiikka. Ei liene yllätys, että sekä Kiina että Venäjä ovat kiinnostuneita Venezuelan öljyvaroista.

Uuden Latinalaiseen Amerikkaan pyrkivän vientiyrityksen on hyvä pitää mielessään ”suuri kuva” ennen kuin se alkaa fokusoida toimintaansa sikäläiseen asiakaskuntaan ja luoda siteitä yhteistyökumppaneihinsa. Kokemukseni mukaan ei ole ”oikeaa aikaa” pyrkiä markkinoiden avaamiseen. Sitten kun boomi alkaa on jo myöhäistä, sillä kilpailijat ovat jo paikanpäällä.

22.03.2017 Kirjoittanut: Jukka Isotalo
24.04.2017 Kirjoittanut: Timo Pekkarinen
25.04.2017 Kirjoittanut: Mikael Suominen
11.06.2017 Kirjoittanut: Matti Kuvaja